Bim

bim seisoo

Bim (Tupla-Täplän Bisquit), s. 29.5.1994 k. 5.10.2009
narttu, n. 37 cm, turkki broken
i. Howlbeck Minstrel Dancer e. Kiertäjän Milou

Bim jalostustietojärjestelmässä

Bim syntyi vuonna 1994 ensimmäisen parsonimme Täplän ensimmäiseen pentueeseen. Bim ei ollut mikään helppo koira äitiinsä verrattuna, ja sen kanssa tulikin opittua terriereistä paljon.

Bimille elämässä tärkeää olivat metsästys ja agility, joihin se paneutui aina täydellä sydämellä. Agilityssa se oli yksi ensimmäisistä Suomessa kilpailleissa parsoneista. Valiota siitä ei koskaan tullut ("ikuinen kakkonen"), mutta SM-kilpailuissa se sijoittui vuonna 2003 sijalle 9. Lisäksi sillä oli pari Uudenmaan piirimestaruutta. Muutamakin kouluttaja luonnehti sitä "Maailmanluokan agilitykoiraksi", mutta valitettavasti se syntyi liian aikaisin liian kokemattomalle ohjaajalle. Luonnetestissä sen tulos oli +200 pistettä.

---------------

Marjun jäähyväiset ensimmäiselle omalle koiralleen:

Kiitos kaikesta.

Minulla on niin kova ikävä.

 -------

Bim lähti tänään kirmaamaan taivaallisille agilitykentille. Eläinlääkäri teki kotikäynnin äitini luo, missä Bim nukkui pois rauhassa minun syliini olohuoneen sohvalla.

Enää ei tarvitse miettiä, onko sillä kipuja ja koska on aika lähteä. Bim vanheni ja laihtui kovasti ihan viimeisten viikkojen aikana. Pari viikkoa sitten aloitettiin sydänlääkitys, mutta vanheneminen ei johtunut sydämestä vaan jostain muusta. Lenkillä ja agilityradalla se oli edelleen oma innokas itsensä, mutta kun kipulääkityksestä huolimatta häntä pysyi kotona ollessa pääsääntöisesti alhaalla, tiesi ettei sillä ole kaikki ihan kunnossa. Lisäksi koira, joka ei koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut olemaan ihmisen lähellä, haki läheisyyttä ja halusi nukkua pää samalla tyynyllä kanssani viime yöt. Se selkeästi halusi kertoa jotain.

Olen iloinen, että Bim sai viettää yli 15 vuotta terveenä ja ilmeisen onnellisena. Tulen ikuisesti muistamaan sen palon, mikä sen silmiin syttyi agilityradalla ja metsästysreissuilla. Bimiä saan ikuisesti kiittää siitä, että olen agilityn pariin eksynyt. Ilman niin innokasta ja hyvää opettajaa olisin luopunut jo lajista.

Elämäni tärkein asia yli 15 vuoden ajalta on nyt poissa. Se jakoi kanssani ilot ja surut, asui kanssani yhteensä seitsemässä eri asunnossa, oli odottamassa kun opiskeluaikana könösin öisin baarista kotiin, oli läsnä ja lohduttamassa kun tuli ero poikakavereiden kanssa. Bimin mukana katkesi myös side osaan menneisyydestäni.

Lauantaina käytiin Inkoossa lenkillä. Itkin koko lenkin ajan, kun tiesin että se on Bimin viimeinen reissu niissä maastoissa. Bim oli koko lenkin hyvin onnellisen oloinen, väsymys ei painanut silmissä eikä jaloissa. Lenkistä jäi mieleen hyvät muistot.

Nyt pitää vain yrittää jatkaa eteenpäin ja iloita siitä, että minulla on ilonani mm. Bimin pojantytär Hirmuinen. Olen kiitollinen siitä, että Bimin poika Jalo ehti ennen kuolemaansa jättää minulle niin arvokkaan perinnön.

bim poseeraa2

bim

bim2