Mejä

Mejä eli metsästyskoirien jäljestämiskoe on usein parsoneille motivoiva ja mieluisa harrastus. Monet parsonit tykkäävät työskennellä hajuaistiaan käyttäen. Lajia voi harrastaa joko kilpailumielessä tai vain koiran energian purkamiseksi ja tekemisen tarpeen täyttämiseksi. Parsoneita on jo useampaan kertaan nähty tavoittelemassa kennelpiirinsä edustajana lajin Suomen mestaruutta.

Parsonyhdistys järjestää vuosittain mejän rotumestaruuskokeen lisäksi muutaman yksittäisen kokeen.

Alla yhteenvetoa mejästä lajina.

 

Mejän tarkoitus?

Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa metsään vedetään verijälki, jota koiran tulisi itsenäisesti seurata. Ohjaaja seuraa mukana kuuden metrin pituisen jäljestysnarun päässä, eikä saa puuttua koiran suoritukseen. Kokeissa jälki on luokasta riippuen vähintään 12 tai 18 tuntia vanha. Jälki pyritään tekemään riistarikkaaseen maastoon. Jäljet tehdään lumettomaan maahan.

meja2

 

Kuka saa osallistua?

Itsenäisesti harrastaa voi kuka vain, mutta kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröimät koirat. Aiemmin koeoikeus oli vain tietyillä metsästyskoiraroduilla (joihin myös parson kuului), mutta nykyään kaikilla virallisilla koiraroduilla on pääsy kokeisiin. Esim. meidän bordercollie Orm on ensimmäisenä mejässä valioitunut rotunsa edustaja.

Kaikki aloittavat kilpailemisen avoimesta luokasta (AVO), jossa koiran pidää olla vähintään 9 kk:n ikäinen. Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan (VOI), eikä tämän jälkeen enää voi kilpailla avoimessa luokassa. Voittajaluokassa kilpailevalla koiralla tulee olla näyttelytulos. Kolmella VOI-luokan ykköstuloksella koirasta tulee jälkivalio (FI JVA). Kokeeseen päästäkseen koiran tulee läpäistä myös laukauksensietotesti aina ennen jokaista koetta.

 

Miten aloittaa harrastaminen?

Mejää pääsee treenaamaan harvassa koiraseurassa, joten helpoimmin harrastamaan pääsee ottamalla yhteyttä muihin mejäharrastajiin. Harrastamista varten tarvitaan maastoja, joiden käyttöön on saatu lupa maanomistajalta. Samaa maastoa ei voi käyttää jäljentekoon kovin usein, joten etenkin pidempiä jälkiä treenatessa maastoja tarvitaan paljon. Kokeissa samaa maastoa ei saa käyttää useammin kuin viiden viikon välein.

 

Mitä jäljestämiseen tarvitaan?

Jäljestäminen on varusteiden puolesta halpa harrastus, mutta aikaa siihen menee sitäkin enemmän. Tarvitaan tietenkin koira ja koiralle ohjaaja. Koiralla on jäljestäessä yleensä päällä valjaat, mutta tukeva pantakin on sallittu. Sen lisäksi tarvitaan koiralle tasan 6 metriä pitkä jäljestysliina. Liina saa olla pyöreä tai litteä eikä materiaalilla ole väliä. Pääasia on, että se ei kerää risuja eikä polta ohjaajan käsiä. Liinan tulee olla täysin suora, eli sen päässä ei ole solmuja tai kädensijaa.

meja

Jäljen tekemiseen tarvitaan kasteltu sieni (esim. puolikas autonpesusieni), joka on kiinni riittävän pitkässä narussa (esim. n. 2,5 metrin pätkä paketointinarua tai vastaavaa). Lisäksi tarvitaan verta. Tuttuja metsästäjiä voi pyytää ottamaan talteen hirvieläinten verta. Harjoitteluun voi käyttää myös naudan verta, jota löytyy lähes jokaisen kaupan pakastealtaasta. Tarvittavan veren määrä riippuu jäljen pituudesta. Koejäljen tekemiseen käytetään verta 1/3 litraa sekä ALO- että VOI-luokissa. Sienelle tarvitaan pussi, johon sen voi jäljenteon jälkeen laittaa, ettei verta tipu jäljen ulkopuolelle.

Jälki päättyy aina kaatoon, ja kaadoksi tarvitaan jotain. Kokeissa kaatona käytetään hirvensorkkaa. Treenatessa kaatona voi olla myös esim. koiran päivän ruoka-annos, nameja tai koiralle erittäin mieluinen lelu. Namit ja ruuat eivät muurahaisrikkailla alueilla välttämättä ole paras mahdollinen valinta kaadoksi, vaikka ne toki voi jättää esim. kannelliseen rasiaan. Joka tapauksessa jäljen pitäisi päättyä johonkin koiralle mieluiseen asiaan.

Lisäksi tarvitaan jotain, millä merkitään jälki. Jäljen merkitsemiseen käytetään yleensä kuitunauhaa (löytyy suunnitus- ja maatalouskaupoista), värikkäitä pyykkipoikia tai tarjoustarroja. Merkkejä tarvitaan (maastosta toki riippuen) yleensä runsaasti, joten jos käyttää esim. pyykkipoikia, niitä tarvitaan kymmeniä tai jopa satoja.

Jos teet lyhyitä treenijälkiä tutulla alueella et tarvitse kompassia, mutta kokeessa tarvitaan sellainen (ja sitä pitäisi osata vieläpä käyttää). Vieraassa maastossa tarvitaan toki myös kartta. Jäljentekokaveri tarvitaan aina kokeissa, mutta ei se ole pahitteeksi treenatessakaan. Välillä on myös hyvä treenata niin, ettei ohjaaja itse ole ollenkaan tekemässä jälkeä, vaan jäljellä on ihan muiden ihmisten hajut.

 

Millaiseen maastoon jälkiä tehdään?

Sopivia maastoja ovat esimerkiksi metsät, hakkuualueet, luonnonniityt, tiheiköt, taimikot, kuljettavat suoalueet ja heinikot. Jäljet voivat mennä polkujen, ojien, metsäautoteiden ja jopa kuntopolkujenkin yli, mutta veretettäessä käytössä olevien kulku-urien tai ojien poikki nostetaan sieni ylös em. paikan kohdalla, ettei veri kulkeudu pois jäljeltä. Maaston tulisi olla mahdollisimman vaihtelevaa ja riistarikasta. Vältettäviä maastokohtia ovat pintakuoritut maastot (esim. hiekkakuopat), isot ja laajat kallioalueet (erityisesti paljas kallio), tiet, louhikot, jyrkänteet, jyrkkäreunaiset isot ojat, riistan pesimispaikat ja viljelypellot.

 

Miten tehdä treenijälki?

Harjoittelu kannattaa aloittaa lyhyillä jäljillä, joilla saadaan koiran mielenkiinto säilymään. Ensimmäiset jäljet voivat olla vain muutaman kymmenen metrin pituisia, suoria tai puolikaaren muotoisia jälkiä. Verta voi aluksi käyttää esim. 1 dl per 50 metriä. 

Jälkien pituuden mittaamiseen käytetään aina askelpareja, ei gps-laitteita. Askelparien määrä riippuu henkilön askelpituudesta sekä maastosta. Askelparien määrä per 100 metriä kannattaa mitata ennen metsään lähtemistä. Määrä voi olla esim. 68.

Eteläisessä Suomessa koejäljet tehdään aina kahdessa erässä: ensin suunnistetaan, sen jälkeen veretetään. Harjoitusjäljillä voi tutussa maastossa suorittaa suunnistamisen ja veretyksen yhdellä kertaa.

Esimerkki ensimmäisestä harjotusjäljestä (suunnistus ja veretys yhdellä kertaa):

Potkitaan maahan alkumakuu (koko 30 cm x 30 cm). Makuu tehdään potkimalla maaston pinta rikki, eli makuu kannattaa tehdä sellaiseen paikkaan, missä tuo on helppoa (esim. sammaleinen kohta metsässä). Ohjaaja ja mahdollinen avustaja siirtyvät makuun sille puolen, mihin suuntaan jälki lähtee. Laitetaan kostutettu sieni makuulle ja kaadetaan sen päälle tasaisesti haluttu verimäärä (esim. 1 dl). Vähän verta pirskotellaan myös makuulle.

Mikäli jälkeä tekemässä on kaksi henkilöä, toinen hoitaa jäljen suunnistamisen ja merkkauksen, toinen sienen. Molemmat kulkevat samoja jälkiä koko reitin, ei siis kuljeta esim. vierekkäin. Jäljen suunnista ja merkitsijä menee edellä, ja merkitsee kuljetun reitin riittävän tihein merkinnöin. Riittävä tiheys riippuu maastosta. Merkkejä on oltava niin paljon, että koko ajan tiedetään missä jälki kulkee. Merkkejä voi olla esim. 5-10 metrin välein. Molemmat laskevat kuljettua matkaa askelparein. Jos tavoite on tehdä 50 metriä pitkä jälki ja askelparien normaali määrä 100 metrille on 68, on tarvittava askelparien määrä 34. Kun tarvittava mitta jäljelle ollaan saavuttamassa, aletaan katsella paikkaa loppumakuulle. Se ei saa olla missään kivien välissä piilossa tms., vaan koiralla tulee olla hyvät mahdollisuudet se löytää. Loppumakuu (koko n. 30 x 30 cm) potkitaan samoin kuin alkumakuu. Makuu merkitään esim. kahdella eri värisellä kuitunauhalla, ettei se jää ohjaajalta huomaamatta kun jäljestetään. Lopulta sieni vedetään jäljeltä makuulle, sienestä voi puristella verta makuuta merkkaamaan. Sieni kuljetetaan paikalta pois pussissa, jotta siitä ei tipu verta jäljen ulkopuolelle. Kaadosta ja halutusta jäljen vanhenemisajasta riippuen kaato voidaan jättää paikalle heti (jos esim. lelu) tai tuoda paikalle juuri ennen jäljestystä (jos esim. sorkka tai ruokaa). Reitti kaadolta takaisin tielle merkitään esim. eri värisin merkein kuin itse jälki.

Jäljen annetaan vanhentua vähintään pari tuntia. Jäljen voi myös tehdä illalla ja ajaa heti aamulla, jolloin vanhenemisaikaa tulee jopa 12 tuntia. Omien koiriemme kanssa olemme huomanneet, että aloittelevallekaan koiralle tuo pidempi vanhenemisaika ei ole haitaksi. Joillekin aloitteleville koirille veren tuoksu on lyhyen vanhenemisajan johdosta vähän turhan jännittävä, ja silloin niille toimii pidempi vanhenemisaika paremmin.

Kun jälki on vanhentunut halutun ajan, tuodaan kaato jäljelle samaa reittiä kuin mitä loppumakuulta jälkeä tehtäessä poistuttiin. Kun kaato on tuotu paikalle, otetaan koira mukaan ja suunnaksi alkumakuu. Näytetään alkumakuu koiralle ja innostetaan sitä tutkimaan sitä tarkasti. Aikaa alkumakauksen tutkimiseen pitää käyttää mielummin paljon kuin vähän. Kun alkumakaus on tutkittu, lähdetään koiran kanssa jäljestämään. Aluksi kannattaa pysyä ihan koiran vieressä, valjaista, pannasta kiinni pitäen, ja tutkia jälkeä yhdessä koiran kanssa. Vähitellen voidaan jättäytyä kauemmas ja antaa koiran jäljestää itsenäisesti. Varsinkin ensimmäisiä kertoja treenatessa koiraa saa kannustaa ja kehua, ja sen kanssa voi tutkia jälkeä yhdessä. Aika pian koira kuitenkin keksivät mistä on kyse, ja silloin kannattaa antaa koiran jäljestää itsenäisesti.

Kun koira löytää kaadon, sen annetaan sitä tutkia ja kehutaan sen jälkeen kovasti. Kun jäljestys on suoritettu, kaikki jäljen merkitsemiseen käytetyt nauhat, pyykkipojat ja vastaavat kerätään pois. Alku- ja loppumakuut peitetään samalla materiaalilla, mikä niiltä alunperin poistettiin

 

Miten jatkaa ensimmäisten kertojen jälkeen?

Kun koira on tajunnut jäljestämisen idean, lisätään jälkiin mittaa ja jossain vaiheessa myös kulmia ja makuita. AVO-luokassa kulmissa on aina myös makuu. VOI-luokassa makuut ovat aina suorilla pätkillä. Makuut ovat tärkeitä, ja koiran tulisi ne hyvin myös ilmaista. Joskus makuiden treenaaminen vaatiikiin erikoishuomiota, koska osa koirista saattaa sivuuttaa ne vain pikaisesti nuuhkaisemalla. Makuut kannattaa potkia aina huolella, ripottaa niille runsaasti verta ja kenties jopa piilotella niille nameja tai namirasioita (muurahaisten olemassaolon huomioiden).

Jos alussa on käytetty lyhyttä jäljen vanhenemisaikaa, siirrytään kohti kokeissa käytettäviä vanhenemisaikoja. Käytettäviä maastoja kannattaa vaihdella, ettei kokeisiin mentäessä tule yllätyksiä. Jos aina esim. treenaa vai tasaisissa, harvoissa mäntymetsiköissä, voi kokeessa tulla järkytyksenä, että maasto onkin täynnä jyrkkiä mäkiä, louhikkoa, hakkuuaukeaa ja suoranaista ryteikköä. Mikäli koira on tottunut ulkoilemaan vain asfaltilla ja tasaisessa kangasmetsässä, se ei välttämättä pysty keskittymään jälkeen, joka kulkee keskeltä tuuheita vattupuskia ja kaadettuja pikkukoivuja.

Jäljestäminen on koiralle henkisesti väsyttävää, joten liian usein ei kannata treenata. Esim. kerran viikossa voi olla hyvä tahti, toki koirasta ja sen muista aktiviteeteista riippuen.

 

Milloin kokeisiin?

Koirat ovat aika nopeasti valmiita kokeisiin. Heti kun tuntuu että koira tietää mitä jäljestäminen on, se on periaatteessa koevalmis. Ohjaajalla voi kestää hetken kauemmin kerätä rohkeutta. :)

Kokeita löydät esim. Koiramme-lehdestä ja kennelpiirien nettisivuilta. Kokeisiin on välillä ainakin eteläisessä Suomessa vaikea päästä, joten ei kannata lannistua, vaikkei heti koepaikkaa irtoakaan. Parsonyhdistyksen kokeisiin ovat etusijalla rotuyhdistyksen jäsenet, joten yhdistykseen liittyminen kannattaa.

 

Mitä kokeissa tapahtuu?

Kokeet ovat yleensä kaksipäiväisiä: lauantaina tehdään jäljet, sunnuntaina on varsinainen koepäivä.

Jäljet tehdään pareittain. Jos sinulla ei ole omaa jäljentekoparia mukana, järjestäjä järjestää sellaisen. Kahta kokematonta ei lähetetä tekemään jälkeä, vaan aina pyritään siihen, että vähintään toisella jäljentekijällä on enemmän jäljentekokokemusta. Järjestäjä on määritellyt kuka tekee minkäkin jäljen.

Järjestäjältä saa kartan, johon tehtävä jälki on merkitty. Yleensä myös jäljen lähtökohta on merkitty jo järjestäjän toimesta. Kartasta otetaan kompassilla jäljen eri sivujen suunnat. Suunnitellulta alkumakauksen paikalta lähdetään tekemään jälkeä kartan ja kompassin määrittämään suuntaan. Jälki avomerkitään runsain merkein. Molemmat jäljentekijät laskevat askelpareja, että jäljestä tulee oikean mittainen. Tapahtumapaikat (makuut, kulmat) suunnitellaan paikoille, joista koiralla on ne mahdollisuus löytää vaikka kulkisikin vähän jäljen sivussa, ja joissa tuomari näkee ne arvostella.

Kun jälki on suunnistettu, lähdetään verettämään. Verettäessä tehdään myös makuut ja muutetaan avomerkit piilomerkeiksi. Piilomerkkejä tulee olla runsaasti, jottei opas eksy jäljeltä, vaikka koira niin tekisikin. Piilomerkit ovat tärkeitä myös tuomareille, sillä he seuraavat niistä, kulkeeko koira jäljellä. Jälki tehdään aina niin hyvin, että itselle tulee tunne, että juuri tällaisen jäljen haluaisin omallekin koiralle. Hyvin tehty jälki on kunnia-asia. Jos jälki on tehty sääntöjen vastaisesti (on esim. liian lyhyt), jälki hylätään eikä jälkeä suorittava koira saa tulosta.

Koepäivä alkaa koetoimitsijan ja ylituomarin puhuttelulla. Samalla arvotaan kuka menee millekin jäljelle. Sen jälkeen on laukauksensietotesti. Jos koira ei läpäise laukauksensietotestiä, se ei pääse osallistumaan kokeeseen. Sitten lähdetäänkin jo jäljille. Sinulla on ensin joko tekemäsi jäljen opastus (+ sitä ennen kaadon vientin paikalleen) tai oman koiran ohjaus. Myös tekemäsi jäljen purkaminen (=kaikkien merkkien poistaminen) kuuluu koepäivän tehtäviisi. Kun kaikki ovat tulleet pois metsästä ja tuomarit saaneet peseydyttyä, alkaa tulosten läpikäynti. Kaikki saavat sanallisen arvion päivän suorituksesta. Aina ei kaikilla ole jäljestämisen kannalta paras päivänsä, ja parsoneilla myös runsaat riistaan hajut monesti vaikuttavat suorituksiin. Jos ei tällä kerralla vielä kunnon tulosta tullutkaan, niin ei muuta kuin lisää harjoittelua ja uutta matoa koukkuun. :)

avo jalki
Avoimen luokan jälki voi näyttää esim. ylläolevalta

voi jalki
VOI-luokan jälki voi näyttää esim. ylläolevalta. Se voi myös olla esim. lippalakin tai M-kirjaimen mallinen.